Yli 50 000 kannatusilmoitusta!!!! Sydämellinen kiitos kaikille allekirjoittaneille ja aloitetta jakaneille - ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista!
Viimeisinä päivinä nähty huikea loppukiri ja aloitteen saama solidaarisuus on jotain ennennäkemätöntä. On liikuttavaa, että taantumuksellisten voimien noustessa ympäri maailmaa on näin moni valmis laittamaan itsensä likoon ihmisoikeuksien puolesta.
Yli 50 000 kertaa kiitos - tämä tehtiin yhdessä! 💛🤍💜🖤
#olemmeolemassa
Toistaiseksi #viidenvaatteenvuosi -haaste on sujunut paremmin kuin osasin odottaa!
Sitä on helpottanut osin raskaus (uusia vaatteita ei tee mieli ostaa, kun keho muuttuu koko ajan) ja toisaalta se, että aitoja tarpeita ei juuri ole ollut. Ainoa uutena ostamani vaate tänä vuonna on raskaussukkahousut, jotka eivät kuitenkaan kuluta viiden vaatteen kiintiötä, sillä sukkia tai alusvaatteita ei lasketa mukaan.
Sukkisten lisäksi olen ostanut kirpparilta raskausurheilutrikoot ja kuvissa näkyvän laukun Vintedistä. Koska myöskään käytettyinä ostettuja vaatteita, laukkuja tai kenkiä ei lasketa kiintiöön, on vuoden saldo tähän mennessä 0/5 vaatetta.
Suurin anti on ollut se, että haaste on saanut pohtimaan omaa kulutusta laajemmin. Myös muiden kuin vaatteiden kohdalla olen huomannut ostavani aiempaa harkitummin ja etsiväni tarvitsemiani asioita ensisijaisesti käytettynä.
Vaikka haluan vähentää vaatteiden ostamista ennen kaikkea ympäristö- ja ihmisoikeussyistä, on haasteeseen osallistuminen ollut myös kivaa. Kilpailuhenkisenä ihmisenä nautin haasteista ja harkitumpi kuluttaminen tuo iloa, kun tulee ostettua ainoastaan sellaisia asioita, joista aidosti tykkää tai joille on tarvetta.
Kun ostaa vähemmän, säästää myös rahaa ja on varaa panostaa laadukkaampiin ja pitkäikäisempiin tuotteisiin. Esim. tuo kuvissa näkyvä Vinted-laukku on nahkaa ja toivottavasti koko loppuelämän palveleva löytö.
Toistaiseksi vuoden saldo on siis 0/5 uutta vaatetta, saa nähdä miten loppuvuosi menee!
Helsingin Sanomien artikkelin tiivistelmä kuuluu:
- ”Puolustusministeriö järjesti tällä viikolla Helsingissä puolustuskonferenssin yhdessä Israelin kanssa.
- Kaksipäiväiseen tapahtumaan osallistui noin 30 puolustusteollisuuden yritystä kummastakin maasta.
- Konferenssin tavoitteena oli edistää maiden puolustusteollista yhteistyötä.
- Puolustusministeri Antti Häkkästä ei tavoitettu kommentoimaan asiaa.”
Miettikää mitä tapahtuisi, jos Israelin korvaisi tässä yhteydessä sanalla Venäjä. Mediassa ei muusta puhuttaisikaan ja käsillä olisi epäilemättä hallituskriisi.
Miksi tällainen toiminta kuitenkin sallitaan, kun kyse on palestiinalaisten kansanmurhaa suorittavasta Israelista? On julmuuden ja kaksinaismoralismin huippu, että Suomi ei tyydy edes seuraamaan sivusta käynnissä olevaa joukkotuhoa, vaan aktiivisesti tukee sitä mm. Israelin kanssa käydyllä asekaupalla ja yhteistyön tiivistämisellä. Maamme siis suorastaan palkitsee Israelia sen tekemistä hirmuteoista.
En tiedä mitä pitäisi tapahtua, jotta Suomi ja suurin osa globaalin pohjoisen maista vaatisivat Israelia vastuuseen teoistaan ja asettaisivat palestiinalaisten hengen oman etunsa edelle. Sellaista asiaa ei kai olekaan, sillä lopulta kyse on siitä, ettei kaikkien elämää nähdä yhtä arvokkaana.
Ihanaa äitienpäivää - erityisesti kaikille teille, jotka navigoitte äitiyttä monimuotoisissa perheissä. Yhteiskunta on yhä rakentunut pitkälti ajatukselle heteroydinperheestä, jossa molemmat vanhemmat ovat valkoisia, suomalaisia ja keskiluokkaisia. Jos tästä normista poikkeaa jotenkin, on elämä usein monin tavoin hankalampaa.
Tehdään yhdessä töitä sen eteen, että perheiden erilaiset todellisuudet otetaan aidosti huomioon ja kaikki tavat olla äitejä nähdään yhtä arvokkaina 🤍
EN in the comments
Kun maan hallitus systemaattisesti normalisoi rasismia ja avoimen fasistiset ryhmät saavat marssia kaduilla pahoinpidellen ihmisiä, on vihdoin aika herätä. Suomi on tutkimusten mukaan yksi Euroopan rasistisimmista maista ja se on paitsi valtava inhimillinen tragedia, myös aito turvallisuusuhka.
Maahanmuuttajiin kohdistuvat hyökkäykset, natsien väkivallanteot keskellä kirkasta päivää ja poliitikkojen hiljaisuus tällaisten tapahtumien ympärillä eivät saa olla uusi normaali. Rasismia on torjuttava yhteiskunnan kaikilla tasoilla.
Jätin eilen valtuustossa aloitteen siitä, että Helsinkiin perustetaan matalan kynnyksen rasisminvastainen tukipiste rasismin ja syrjinnän kohteeksi joutuneille. Tukipiste tarjoaisi luottamuksellista keskusteluapua, tukea ja ohjausta viranomaisprosesseihin, oikeudellista neuvontaa, palveluohjausta sekä tulkkauspalveluita.
Suomen perustuslaki ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö velvoittavat julkista valtaa edistämään yhdenvertaisuutta ja ehkäisemään syrjintää. Tukipiste vahvistaisi kaupungin rasisminvastaista työtä ja edistäisi rasismia kohdanneiden hyvinvointia ja turvallisuutta.
Helsingissä ei tule olla sijaa rasismille tai minkäänlaiselle syrjinnälle.
Huomasin vasta tänään, että Helsingin Uutiset oli pari viikkoa sitten uutisoinut jättämästäni valtuustoaloitteesta, jossa esitän turvakotipalvelun perustamista päihteitä käyttäville naisille.
Tarve tällaiselle palvelulle olisi kova. Turvakotiin pääsy edellyttää nykyisellään päihteettömyyttä, minkä vuoksi päihdeongelmien kanssa kamppailevat ja väkivaltaa kokeneet naiset voivat jäädä täysin vaille tarvitsemaansa apua. Pirkanmaan hyvinvointialueella on jo pilotoitu vastaavaa palvelua ja sama tulisi ehdottomasti toteuttaa myös Helsingissä.
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta käsittelee aloitetta huomenna, minkä jälkeen kaupunginhallitus ja -valtuusto muodostavat siihen kantansa. Väkivaltaa kokeneet ja päihteitä haitallisesti käyttävät naiset elävät monella tapaa marginaalissa ja heidän kohtaamansa erityiset haasteet tulee ottaa palveluissa huomioon. Jokaisella väkivaltaa kohdanneella on oltava oikeus tarvitsemaansa tukeen.
Pidin viikonlopun puoluevaltuustossa puheen EU:n maahanmuuttopaktista. Kyse on laajasta lakipaketista, joka kiristää turvapaikkaprosessia lukuisin eri tavoin, mutta erityisen huolestuttavaa on, että hallitus haluaa soveltaa sitä tiukimmalla mahdollisella tavalla, vaikka EU-sääntely ei sitä vaadi.
Suomen tapa tulkita paktia normalisoi rajamenettelyn. Siinä turvapaikkahakemukset käsitellään pikaprosessilla, jossa ei ole tosiasiallista mahdollisuutta arvioida henkilön turvapaikkaperusteita tai haavoittuvuutta, ja jossa ihmiset suljetaan vankilaan rinnastettaviin oloihin ilman, että heitä epäillään mistään rikoksista.
Erilaisista poikkeusmenettelyistä tehdään uusi normaali ja turvapaikanhakijoiden oikeusturva romutetaan. Riski sille, että ihmisiä palautetaan maihin, joissa heitä uhkaa kuolemanrangaistus, vaino, kidutus tai muu vakava ihmisoikeusloukkaus, kasvaa.
Turvapaikkaa hakevan ihmisen liikkumisvapautta rajoitetaan niin voimakkaasti, että kyse on käytännössä vapaudenriistosta. Hän ei voi valittaa kohtelustaan tai päästä tuomioistuimen arvioitavaksi. Oikeutta riittävään oikeusapuun ei ole. Jos hakija saa kielteisen turvapaikkapäätöksen aikaa valituksen tekemiseen olisi vain muutama päivä. Vastaanottopalvelut ja toimeentulo rajataan direktiivin sallimaan minimiin, mikä tosiasiallisesti johtaa köyhyyteen, asunnottomuuteen ja hyväksikäytölle altistumiseen. Lapsen oikeuksia heikennetään tavalla, joka tekee niistä alisteisia järjestelmän tehokkuudelle.
Hallituksen ajama turvapaikkapolitiikka on äärimmäisen epäinhimillistä, mutta harva tuntuu ymmärtävän, etteivät vaikutukset ulotu vain turvapaikanhakijoihin. Kun ollaan valmiit uhraamaan yhden ihmisryhmän oikeudet, ja siinä samalla demokratia ja oikeusvaltioperiaate, johtaa se taas uusien ihmisten sortamiseen.
Tämä on klassinen first they came for -esimerkki, joka osoittaa, muten vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen on meidän kaikkien asia.
Järjestöiltä leikkaaminen on lyhytnäköistä ja typerää.
Ensinnäkin siksi, että järjestöjen tekemä työ säästää kirjaimellisesti ihmishenkiä. Järjestöt tarjoavat tukea sille mielenterveysongelmien kanssa kamppailevalle nuorelle, joka ei mahdu osastolle, vaikka on juuri yrittänyt itsemurhaa. Sille väkivaltaa kohdanneelle naiselle, jonka ei ole turvallista mennä kotiin. Tai sille päihderiippuvuudesta kärsivälle vanhemmalle, joka toivoisi pääsevänsä jaloilleen.
Hyvinvointialueet eivät millään pysty korvaamaan järjestöjen tekemää työtä. Järjestöillä on korvaamatonta erityisosaamista ja ne tavoittavat haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, jotka jäävät muiden palvelujen ulkopuolelle. Päinvastoin, hyvinvointialueiden kamppaillessa säästöpaineiden alla tarve järjestöjen tuottamille palveluille on entistä akuutimpi.
Järjestöiltä leikkaaminen on järjetöntä myös siksi, että niiden tekemä ennaltaehkäisevä työ säästää konkreettisesti rahaa. SOSTEn laskelmien mukaan yksi sote-järjestöille annettu euro vähentää julkisen sektorin kustannuksia yli 1,4 eurolla. Kun järjestöiltä leikataan, kasvaa tarve raskaammille palveluille, mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Oikeistohallitus on tällä kaudella leikannut järjestöjen rahoituksesta jo lähes 40 prosenttia vuoden 2024 tasosta. Tänään osoitimme Säätytalon edessä mieltä, jotta järjestöt säästyisivät kehysriihessä uusilta leikkauksilta. Ennaltaehkäisevästä ja hyvinvointia edistävästä työstä ei ole varaa leikata enää euroakaan.
Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö tuntuu olevan Suomessa ennemmin maan tapa kuin poikkeus. Ammattiliitto PAM:n tekemän kyselyn mukaan jopa 40 prosenttia Lapin ulkomaalaisista kausityöntekijöistä on kohdannut työperäistä hyväksikäyttöä.
Käytännössä tämä näyttäytyi esim. ylitöiden ja lisien maksamatta jättämisenä, vapaapäivien ja taukojen puutteena, työvuorojen ennakoimattomuutena, sopimusehtojen venyttämisenä ja työturvallisuuden vaarantamisena. Työntekijöitä on majoitettu epäinhimillisiin oloihin esim. saunoihin ja he ovat saattaneet tehdä 16-tuntisia päiviä ilman vessataukoja.
Kyse on valtavasta rakenteellisesta ongelmasta. Ei pitäisi olla niin, että työnantajat voivat saada kilpailuetua hyväksikäyttämällä työntekijöiden haavoittuvuutta, kuten prekaaria asemaa tai kielitaidon puutetta. Myöskään oikeuden saamisen ei pitäisi olla kiinni yksittäisten työntekijöiden kyvystä tai halusta nostaa ongelmia esiin, vaan tarvitaan lainsäädäntöön ja viranomaisten toimintaan pureutuvia muutoksia, joilla varmistetaan, ettei hyväksikäyttö ole mahdollista millään työpaikalla.
Valitettavasti nykyinen hallitus on tehnyt toimia, jotka pikemmin lisäävät kuin vähentävät työperäisen hyväksikäytön ja muun ihmiskaupan riskiä. Näistä monet kohdistuvat nimenomaan ulkomaalaisiin, jotka ovat jo valmiiksi muita suuremmassa riskissä joutua hyväksikäytön uhreiksi. Esimerkiksi kolmen kuukauden työttömyysääntö, turvapaikanhakijoiden ns. kaistanvaihdon estäminen, oleskeluluvan saamisen ehtojen tiukennukset sekä paperittomuutta lisäävät toimet heikentävät ulkomaalaisten asemaa ja vahvistavat riippuvuutta työnantajasta. Tällöin ihmiskaupan riski kasvaa ja avun hakeminen vaikeutuu.
Jotta hyväksikäyttöä voitaisiin torjua paremmin, tulisi sanktioita tehostaa, rikosten vanhentumisaikaa ja kanteiden määräaikoja pidentää, valvontaa lisätä ja ottaa käyttöön kollektiivinen kanneoikeus. Ulkomaalaisten asemaa heikentävät toimet tulisi perua ja sen sijaan helpottaa oleskelulupien saamista ja luoda turvallisia väyliä saapua Suomeen. Ihmiskaupan uhrien palautukset pitäisi lopettaa välittömästi.
Huhtikuun feministiset afterworkit järjestetään Helsingin Vihreiden naisten ja Itä-Helsingin Vihreiden yhteistyönä legendaarisessa Treffi Pubissa Herttoniemessä (Hiihtomäentie 14, Hki) tiistaina 21.4. klo 16.30-18.30.
Varavaltuutettu Oona Foster alustaa tasa-arvopolitiikan ajankohtaisista aiheista, minkä jälkeen ohjelmassa on vapaamuotoista jutustelua ja ravintolan antimista nauttimista.
Tilaisuus on esteetön ja avoin kaikille kiinnostuneille. Tapahtumissamme noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita.
Tervetuloa mukaan tunnelmaan! 💚
HS julkaisi kiinnostavan artikkelin, jossa oli haastateltu maahanmuuttajataustaisia yrittäjiä heidän näkemyksistään Suomesta. Uskon jutun lukemisen olleen korjaava kokemus monelle, jotka ovat seuranneet täysin todellisuudesta irtaantunutta suomalaista maahanmuuttokeskustelua, jossa tänne tulevat ihmiset on esitetty yhteiskuntaa kuormittavina ja passiivisina epäihmisinä.
Jutun perusteella maahanmuuttajataustaisista yrittäjistä piirtyi varsin päinvastainen kuva. Heidän kertomuksissaan toistuivat kova työnteko muun elämän kustannuksella, riippumattomuuden ja omillaan pärjäämisen arvostaminen sekä korkeat vaatimukset itselle ja muille. Jaettu näkemys tuntui olevan, että pärjätäkseen maahanmuuttajataustaisten yrittäjien on paiskittava moninkertaisesti töitä suomalaisiin verrattuna ja suurelle osalle heistä työ on koko elämä.
En epäile hetkeäkään, etteikö tämä olisi monen jakama kokemus ja on hyvä, että se tehdään näkyväksi. Samalla en voi olla miettimättä, miten väärin on, että ihmiset joutuvat raatamaan niska limassa tullakseen kohdatuksi arvostavasti ja miten vaarallinen ja rasistinen eetos ns. ”mallimaahanmuuttajasta” on.
”En nosta tukia enkä ole taakaksi yhteiskunnalle”, sanoi eräs haastateltavista ikään kuin tämä olisi jokin ihmisarvon mitta. On hienoa, että tänne muuttavat ihmiset menestyvät yrittäjinä ja kykenevät ehkä jopa työllistää muita. Ei kuitenkaan pitäisi olla niin, että maahan muuttaneet joutuvat jatkuvasti todistelemaan menestystään saadakseen oikeutuksen olla täällä. Ajatus siitä, että muualta tänne muuttavat olisivat jatkuvassa ”kiitollisuudenvelassa” ja että heihin pätisivät erilaiset standardit kuin suomalaisiin on rasistinen ja eriarvoistava.
Samalla olisi tärkeää ymmärtää, että ihmiset kaikkialla arvostavat lähtökohtaisesti omaa toimijuutta, haaveilevat vakaudesta sekä haluavat tehdä merkityksellisiä asioita. Tähän pitäisi luoda edellytyksiä sen sijaan, että erityisesti maahan muuttaneiden työllistymistä ja kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan vaikeutetaan kaikin tavoin, niin kuin nykyhallitus tekee. Kyse ei ole erityiskohtelun vaatimuksesta vaan yhdenvertaisuudesta, kuten eräs haastatelluista sanoi.
