@milkasof1a musiikin lukiodiplomi En enää haikaile. ✨️✨️
Rumpujen mätkiminen on hauskaa! Kiitos koko poppoolle upeesta proggiksesta! Erityiskiitos Milkalle!! 💞💞💞
kuvat 1, 3 ja 4: @pauliina.eeva
kuva 2: @seth.lattila
Sitsikokkina jälleen!
Tällä kertaa sitsien teemana oli lapsuuden haaveet.
Alkuruoaksi tarjoilin kvinoasalaattia. Raikas ja runsaskuituinen salaatti johdatti meidät makumatkalle ennen todellista lapsuutta. Yrttien raikas kosketus hiveli makunystyröitämme vapauttaen sitsilaulujen raikaamaan uskomattomalla tavalla.
Pääruoassa hain todellista inspiraatiota lapsuudesta. Valmistin nimittäin varmasti lähes kaikille tuttua makaronilaatikkoa ketsupin kera. Tämä klassikko ei jätä kylmäksi, vaikka hitusen pitkäksi venyneiden alkuvalmistelujen tähden makaronilaatikko muuttui hieman taikinaksi.
Jälkiruoaksi tarjoilin klassikkoa suoraan kotitalouden tunneilta. Marjakiisseli kermavaahtohöysteellä toi sopivan makeuden sitsien loppupuolelle. Tämä yksinkertainen ja edullinen, mutta silti juhlallinen jälkiruoka kruunasi sitsi-illallisemme herkulliseksi kokonaisuudeksi.
@myy.ry
Muuttofiilistelyä !! Saa kutsuu ittensä meille kylään.
Meille saa myös tuoda esimerkiksi jääkaappimagneetteja, kukkia, henkareita, tuoleja, mulle vaatekaapin, sohvapöydän/eurolavoja, taidetta tai jotain muuta mitä saattaisimme tarvita
ps. meillä on vuoden vegaani -lihansyöjäkasvi
VM-Kisat (viikinmestaruus) oli kyllä yks tammikuun kohokohdista !
Kisat alkoivat mahtipontisesti jalkapallolla. Polvirikkoni takia päätin toimia todella performaatiivisesti valmentajana. Huusin kentän laidalla fläppitaulu kädessä ja puku päällä. Piti sitä lähtee lopussa häröilemään kentällekin ja päädyin yrittämään saksipotkuakin (en osunu, mutta yleisö kohahti).
Lentopalloa en oo päässy muuten elämässä pelaamaan kun kerran aikasemmin. Aivan fantastinen laji ! Sekoilua ja mokailua, mutta oli siellä seassa pari onnistunutta pelastusta, iskua ja syöttöäkin.
Käsipallossa nöyrryin menemään maalin, kun en viitsinyt polveani rikkoa kentällä painimisessa. Aluksi oli aika vaikeeta, mutta loppua kohden sain useamman hyvän pelastuksen ja mainion avauksenkin.
Sählykentälle oli erikoista palata 10 vuoden tauon jälkeen (oon lapsena harrastanu). Olin ensimmäisen pelin maalissa, mutta polvi ei niin tykännyt maassa möyryämisestä, joten seuraavat pelit olin kentällä. Tein (vaikka itse sanonkin) aika hienon maalin vetämällä aivan yläkulmaan !
Unohtumaton kisakokemus päättyi bankettiin ja bileisiin, joissa päästiin juhlimaan kuka mitäkin sijaa. Meidän @biosfaari joukkue jäi neljänneksi kuudesta joukkueesta, mutta sitä juhlittiin kuin mestaruutta ! Kiitos meidän tiimille !!
Kiitos valtavasti järjestäjille ! Kiitos @viikinkarhuofficial !
Kuvat 1, 2 ja 4-7: Aida Härkänen
Kuva 3: Alica Nykänen
pää, olkapää, peppu, bio - sääri, BIO - SÄÄRI !!
Hyvää syntymäpäivää mulle !! 🎉🎉🎉
Uusi vuosikymmenys lähti tänään käyntiin. 20 on vasta ikätaulus mut silti kävellään jo kepeillä (polvi rikki siis).
Kuvasarja meikän koulukuvista 2. luokasta lukion 3. Huomatkaa, että sama paita on pysynyt päällä kaikki nämä vuodet.
Oikomahoidon vaiheita voi myös tarkkailla kuvista. Ja tietenkin muodin edellä olevia hiustyylejä ! (koska mää en seuraa muotii vaan se seuraa mua)
Kiitos <3<3
Sain tänään 3. Danin ! Olen siis taekwondon mustan vyön kolmannella ”tasolla”.
Mun matka taekwondossa alkoi 2017 syksyllä, kun olin juuri muuttanut Helsinkiin. Meidän seurasta (HNMKY Taekwondo) muodostui saman tien yhteisö, johon halusin kuulua ja nopeasti kuuluinkin.
Taekwondo on sinänsä kisalajina yksilölaji, mutta en ole koskaan kokenut olevani taekwondossa ilman joukkuetta. Mää oon voittanu suomenmestaruuden, ollu maajoukkuessa ja kierrelly PM-kisoissa ulkomailla, mutta se mitä mää oon saanu taekwondosta, on ihmiset. Oon saanu olla ja kasvaa todella erilaisten, upeiden ja taitavien tyyppien ympäröimänä.
Muistan kanoottitaistelut ja laturin sivalluksen selässä pellin pimeässä metsässä. Muistan laulut joita hoilattiin kerhotilassa. Muistan höyhentyynyn räjähdyksen toverin naamaan. Muistan pakun oudot kiertoreitit Belgiassa ja sen, että kaikki oli siellä kipeenä. Muistan kisamatkoilla valvomiset, kun aamulla on aikanen herätys otteluun. Muistan kaikki idioottimaiset pelit, joita ihmismielen ei luulisi välillä edes keksivän: tölkkis, pyörägladiaattoritaistelut ja toisten heitteleminen kaikella tyhmällä. Muistan roskiksesta dyykatun sisäfilepihvin maun, josta viimeinen käyttöpäivä oli jo mennyt. Ja ennen kaikkea muistan sen älyttömän pyörämatkan pelliin.
Vaikka porukka on suurelta osin vaihtunut, harrastuksesta tullut työ ja kisaamisenkin olen lopettanut, nautin tästä edelleen joka päivä.
Matkani siis jatkuu edelleen. Tässä lajissa, kun ei ole ikinä valmis. Uskallan silti sanoa, että oonhan mää ny ihan pirun kova tässä !
Kiitos kaikesta tähänastisesta mun upeelle valmentajalle Elmerille ! Kiitos KP:ille ! Kiitos koko Namikan taekwondo -poppoolle !
Kuvat 1, 6, 7 ja 8 @noel_escartin
Jälleen pientä koonnin poikasta...
(Kuvat 1, 2 ja 3). Meille oli vinkattu Possotomèssa olevaa ekologista maatilaa (Eco-ferme de Possotomè). Perusidea siellä oli erittäin simppeli: viljelykierto. Eli viljeltiin samalla palstalla eri kasveja eri vuosina. Tällä muun muassa mahdollistetaan ravinteiden saanti sekä ehkäistään kasvitautien leviämistä. Siellä esimerkiksi viljeltiin yhdellä palstalla akaasiapuita muutamia vuosia, jonka jälkeen siihen kylvetään esim maissia. Tällöin ei tarvitse käyttää lainkaan lannoitteita. Päästiin tekemään maniokkisipsejä ihan alusta pitäen. Ja siis todellakin alusta pitäen. Käytiin eka poimimassa maniokit maaperästä ja istutettiin samalla uudet. Sitten ne pestiin, kuorittiin, pilkottiin ja paistettiin. Oli meinaa hyvää! Meille vielä lopussa vähän luennoitiin kaikenlaisista lääkekasveista ja muista kasveista joissa on hauskoja ominaisuuksia. Seillä oli esimerkiksi semmonen puu, jonka lehdet olivat kuin hiekkapaperia. Waude !
(Kuvat 4 ja 5). Käytiin retkellä Ganviessa. Se on noin 20 000 asukkaan kylä veden päällä. Se oli samaan aikaan mielettömän kaunista, mutta myös aika karua. Siellä kun ei voi kunnollista viemärijärjestelmää olla eikä voi viljellä mitään. Koko kylän oli täyttänyt satumaisen kaunis, mutta erittäin haitallinen vesihyasintti. Vesihyasintti on siis erittäin haitallinen vieraslaji, sen valtavan tehokkaan lisääntymis- ja levittäytymiskyvyn takia. Se syrjäyttää elintilan, valon ja hapen kaikelta sekä vaikeuttaa veneilyä. Näistä vesihyasinteista pystyy tekemään kuitenkin erittäin käteviä ja kestäviä koreja ja muita käsitöitä.
Kaikkia kivoja juhlia on ollu paljon. Kuva 6 on yhden hotellinomistajan synntäreiltä ja ne oliki aika megajuhlat. Mää tutustuin siellä pariin tyyppiin ja me mentiin jonnekin nuorisobileisiin jatkamaan. Siellä viihtyi sitten sen verran hyvin, että lähdin sieltä vikana ja olin kotona kuudelta aamulla. Huppista! Seuraavana päivänä kuitenki kohtuu aikasin herätys, koska piti mennä nauttimaan päivästä altaalle (on se rankkaa). Siellä hypeltiin veteen, potkittiin palloa ja mätkittiin toisiamme tommosilla jutuilla (kuva 7) (miksi noita ny sitten sanotaankaan (voitte sivistää mua kommenteissa)).
