✨ Jo on säpinää keväässä! ✨ Ohjaan Turun kaupunginteatterissa Ensimmäistä naista, jota on harjoiteltu nyt reilun viikon verran. Työryhmä on aivan upea enkä voisi olla innostuneempi. Toisekseen, olen ensimmäistä kertaa äiti samaan aikaan kun ohjaan. Se jännitti kovasti ja kävi ilmi - on aivan parasta. Pikku käpälät palauttavat abstrakteista sfääreistä. Säpinää tosin tulee inan liikaa siitä, että lapsonen päätti lähteä kypsässä 7kk iässä liikenteeseen heti kun kuuli töihinpaluusta. Kuuli kai myös siitä, että isän onkin kuljettava kaiken tämän tiimellyksessä vielä jenkeissä työmatkoilla. Monena on saanut olla, mutta kaikki on järjestynyt ja Mikko we rock. Myös lapsi on vaikuttanut tyytyväiseltä mm. Chicago White Socks -teemaisiin tuliaisiinsa sekä siihen, että saa opetella askelluksia vierailijakämpän karvamatolla ja strollailla Turun jokivartta coolisti aurinkolaseissaan.
On toki täyttä hulluutta koittaa pitää ajantasalla verkkoportfoliota, mutta minä koitan ja pääsiäisvapaiden seurauksena ajantasalla on! Tuo kevätsiivoustyyppistä tyydytystä, kun on kaikki teoskuvat, tekijät, arviot jne jossain olemassa ja ordnungissa. Kaikesta on jälleen kiittäminen Mikkoa, joka teki - no kaiken. ❤️❤️
👉🏻 linkki biossa
Hiljan päivät. Eilinen läpimeno oli valmis. Istun kahvilassa riepuska lautasella ja olen turha. Asta Honkamaan teksti, Lappeenrannan kaupunginteatterin ja Teatteri Imatran yhteistuotanto.
Näytelmä kertoo viihdekirjallisuuden painosten kuningattaresta Hilja Valtosesta. Valtonen on (yhä?) painetuimpia kirjailijoitamme, mutta unohtunut historiankirjoista koska oli nainen ja teki viihdettä. Valtosen romaanien pohjalta on tehty paljon Suomi Filmejä. Esityksessä ovatkin suuressa osassa hänen elokuvansa, sekä dokumentaarinen materiaali hänestä. Elokuvat ja näyttämö lyövät kättä. Videosuunnittelusta vastaa Veli-Ville Sivén, ja lavastuksen ja puvut on suunnitellut Maarit Kalmakurki. Rooleissa Ulla-Maija Järnstedt, Anna-Kaisa Makkonen, Eppu Pastinen, Marko Kurikka. Äänet Tomi Aronen, valot Topi Jukka, kampaamo ja maskit Pinja Ruokolainen.
Ensimmäinen ja viimeinen kuva Veli-Ville Sivén, muut kuvat Aki Loponen.
Ensi-ilta Lappeenrannassa 15.2, Imatralla syyskuussa 2025. 🌺
Ihan kivaa kyllä myös vaan istua. Aleksandraan saapui juuri 13v koira synttäripiirakalle. 🥺
#astahonkamaa @lprteatteri@teatteriimatra@veliville@kalmakurki #ullamaijajarnstedt @macconena@eppupastinen #markokurikka @pinjaruokolaine #tomiaronen #topijukka @akiloponen
Vuonna 2025. Tieto raskaudesta. Kipua ja kriisejä. Töiden siirtelemistä. Yksi ensi-ilta. Kolme tekstiä valmiiksi. Uiminen. Pariisi. Palloksi paisuminen. Uudenlainen maailmassa oleminen hitaampana, suurempana, ympäröivän maailman lempeän huomion ja avun kohteena. Ympäröivän maailman reaktiot raskauteen. Se, etten ihan ymmärrä miksi vauva on maailmalle näin iso asia. Töissä joku itkee, kun kerron. Mitä se häneen kuuluu. Vanhemmat rouvat pysähtyvät - näkevät eka kertaa minut. Löytyy osa maailmaa, joka näkee vasta nyt minut. Sama tunne, kun teininä kun siivosi rastat pois ja pojat alko tykkäämään. He ovat tuolla kaduilla mun kanssa toisin kuin ennen. Naiset etenkin. Olen otettu kai. En vain ymmärrä. Mä töpsötän, mulla on pehmosandaalit. Sitten synnytys, ja ymmärrän. Suurin rakkaus. Rakastumisen kokemus mutta sellainen, jossa ei ole mitään estoja tai epävarmuuksia tiellä. Helppo, ehdoton, ja se minun tehtävä minun penikka, vauvaeläin, jota lämmitän ja jonka ympärillä nukun. Pehmeät leukaperät ja oksettaa miten maailma on vaarallinen. Jokainen on joskus ollut jonkun vauva ja se itkettää mua, itken kolme kuukautta sitä.
Ulkona tuulee. Istun lapsen kanssa koneella ja kreataan kevään juttuun markkismazkuu. Bamse röhisee. Tuulee ihan tosi kovaa.
Päivät ovat täynnä, vatsa muhkeimmillaan. Erikoinen hetki. Oli vielä mahan kuvaamiset, viimeiset stadikat, kahvakuulailut, suunnittelupalsut, viimeinen työpulla Lappeenrannassa Unton koulutuksessa joku aika sitten, vierailu mummun luona, äitin luona, babyshowerit, puhkikulutetut lukulasit, kesäyöt, pyöräretket, eteerinen tunnelma pari kuukautta sitten. Viimeisiä, ensimmäisiä.
Pinkki viidakko ja keltaiset lehdet. Upea. Olin matkalla rantaan mammaliikuntaani tekemään, kun nämä häikäsivät. Kauneuttakin on! Ja monella tapaa - Viimeiset näytökset on valvottu, tekstidedikset kohdattu, järkkäilyt tärkätty ja pian kohti Ranskan maata! 🌸🌸
Otin eilen valohoitoa Nuuksiossa. Tää on mun mielestä ihana kuva. Ei ole ollut silkkaa silkkiä ja shampanjaa elämä viime aikoina mutta aikamoinen Hannu Hanhi olen tähän asti ollutkin.
