Sanoivat sairaalassa, että pääsisin kotiin, kunhan olisi joku hakemassa ja huolta pitämässä. Hanna tuli ja talutti autoon, paistoi kalaa, peitteli, laski lääkkeet kuppiin ennen nukkumaan menoa. Jäi yöksi, yhdeksi useista.
He soittivat ja lähettivät viesteillä sydämiä, kukkalähetillä kimppuja vaikeimpiin hetkiin. Tekivät ruokaa, pitivät kädestä, kuuntelivat ja keskeyttivät siinä kohtaa, kun katastrofiajatuksista oli tulla liian vakaa osa tarinaa. Ennen kaikkea he olivat olemassa ja rakastivat.
Vaikeat reitit on tehty jaettaviksi ja yhdessä kannettaviksi. Se on yksi sairastumiseni suurista oivalluksista. Hyvin moni haluaa tukea ja auttaa, jos vain tulee päästetyksi sisään. On helpompi olla yhdessä rohkea.
Olisi ollut helppo valita sairastaessa ajatus; harmi kun en ole parisuhteessa, jotta tässä olisi puoliso tukemassa. Minulle totta tuli sen sijaan ajatuksesta; kun kumppania ei ollut rinnalla, muille rakkaille jäi enemmän tilaa. Ja he täyttivät sen.
Turva ei tekeydy vain minuun itseeni, vaan oivallukseen, että minusta pidetään huolta. Ehkä he ovat yksi syy siihen, etten ole koskaan tuntenut oloani yhtä turvalliseksi kuin nyt.
Kuulostaa kliseeltä, vaikka onkin ihan totta. Suurin - sairautta ja pelkoakin suurempi - on rakkaus.
Viikonloppuna vein osan rakkaista tukijoistani syömään, kiitin kuluneesta. Ilta oli merkityksellinen ja kaunis, niin kuin elämä itse.
Mainos @stockmanncom
Todellinen supershoppaaja (minä) kohtasi eilen vertaisensa, kun pääsimme sovittelemaan pukeutumisneuvoja @salome_huhtin kanssa Stockan kevään uutuuksia. Syntyi monta uutta asua ja ideaa omallekin kaapille!
Jos Live jäi eilen välistä, pääset katsomaan tallenteen linkistä, jonka nostin bioon 👆🏻.
Kannattaa myös ladata Stockmannin uusi sovellus ja lunastaa edut sieltä. Siellä odottaa jopa -25 % ale kevään ja kesän normaalihintaisesta muodista.
PS. Jos kaipaat vinkkejä vaatekaapille, Salomelle voi varata oman ajan pukeutumisneuvontaan (Platinum-jäsenille ilmainen jopa!).
Äitienpäivä on tänä vuonna erilainen kuin ennen. Joskus odotin siltä enemmän; ehkä merkkejä omasta onnistumisestani äitinä, jälkiä rakkaudesta. Tänään huomasin, etten odottanut mitään - sain jo kaiken, heidät.
Kun tulin äidiksi, ajattelin vastuun ja huolen olevan niitä, jotka olivat vanhemmuudessa raskaimpia kantaa. Tänään painaa niitäkin enemmän irti päästämisen haaste. Aika kuluu ja meidän tiivis, yhteinen aika alkaa olla lopuillaan. Sanoivat, että saan heidät vain lainaan, mutten halunnut uskoa.
Pinnistelen päivittäin pienien hetkien äärellä. Pyrin tallentamaan mieleeni ihan kaiken pehmeän niiden päivien varalle, kun tulen ikävöimään heitä, meitä.
Emme jaksaneet pukeutua, niinpä haimme pyjamissa pullaa naapurin leipomosta. Aurinko häiki silmiin, kun kävelimme kotiin. Ja minä päätin muistaa tämän kaiken.
Mainos @stockmanncom
Live Shopping 11.5. klo 18: muotipalvelu livenä Helin ja Salomen kanssa ✨
Tänä keväänä Stockan rekeiltä löytyy paljon upeita uutuuksia juhlaan. Kokeilin itse menestyksekkäästi muotipalvelua ja muotineuvoja Salome löysi minulle rekillisen ihanuuksia. Niiden lisäksi käymme livessä läpi myös tärkeitä aiheita pukeutumiseen liittyen - kuten miten muuntaa toimistotyyli juhlaksi, mistä löytää kauniit ja mukavat sukkahousut, miten löytää luottomekko, joka toimii tilanteeseen kuin tilanteeseen ja niin edelleen.
Live Shopping koittaa maanantaina 11.5. klo 18 osoitteessa stockmann.com! Tulkaa Salomen sekä minun mukaan inspiroitumaan ja ihastelemaan. Mukana meidän lisäksi kesän juhlasuosikit, moneen eri tarpeeseen.
Ja hei, MyStockmann-jäsenet saavat toukokuun ajan jopa -25 % normaalihintaisista muodin ostoksista. Kannattaa ladata uusi Stockmann-sovellus, niin pääsette hyödyntämään edut shoppaillessa!
#stockmannstyle
Sonian keittokirjat ovat oman kokkaamiseni kulmakivi. Hänen ensimmäinen, Haarukallinen hyvinvointia, on kokattu alusta loppuun ja lopusta alkuun. Siksi onkin erityisen ihana saada keittiön kirjahyllyyni uutta täytettä.
Sonia on etevä makujen kanssa, mutta osaa myös lukea annoksia syvemmällä tasolla. Hän tietää, mikä tekee hyvää ja mitä kannattaa lisätä lautaselle missäkin tilanteessa. Hän tietää ja tuntee, mikä on kehon koodi.
Minulla oli kunnia olla mukana konseptoimassa tätä kirjaa ja maistamassa sen annoksia. Voin siis kokemuksesta kertoa, että opuksen jokainen sivullinen on herkullinen ja tuo hyvän olon.
Lämmin suositus, jos kaipaat inspiraatiota kokkailuun! Ylpeä sinusta @nordicnutritionist kulta ❣️
Sopiiko varastaa hetken maanantaistanne sille, että yhdessä ihailisimme tätä yön aikana ihmeisiin revennyttä kimppua.
Tänään, varhaisen aamun valossa, se oli jopa liikuttavan kaunis.
Olen käyttänyt elämästäni liialti aikaa siihen, että juhlien jälkeisenä päivänä pyörin päänsäryssä miettimässä, olisiko kannattanut edellispäivänä tehdä jotakin toisin.
’Oliko se viimeinen drinkki liikaa, olisiko pitänyt lähteä kotiin aiemmin, olla vähemmän äänessä, enemmän paikoillaan ja niin edelleen’.
Ajan hukkaa, kun mennyt on kuitenkin jo mennyttä ja pahimmillaan mustat mietteet ovat ihanien juhlien muistojen tuhraamista. Niinpä suunnittelin jo ennalta eiliselle itseni hellimispäivän. Tämä konsepti oli niin erinomainen, että aion toteuttaa sen toistekin.
Kaikkein tärkein on viettää aikaa hyvässä seurassa ja tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Itse aloitin päiväni (klo 12.20) aamupalan jälkeen käymällä @piakorpia n läpeensä ihanassa aktivoivassa kasvohoidossa.
Siitä suuntasin kotiin lounaalle ja katsoin jakson lempisarjaani aterian ohessa. Lounaan jälkeen hurautin Helsingin Saunaseuran savusaunan löylyihin.
Kolmen tunnin saunomiseuforian jälkeen ilta päättyi ystävän kotona rahkapullien parissa siinä kohtaa, kun laskeva aurinko maalasi taivaan vaaleanpunaiseksi.
Itsensä hemmottelu ja helliminen on kuin säästäisi tulevaan, hankalampien päivien varalle. Aion ottaa tämän tavaksi.
Olen perinteisesti tehnyt 1.5. syntymäpäiväpäivityksen tänne, mutta nyt en kertakaikkiaan ehtinyt. Oli niin kiire elää.
Mieli ei ymmärrä, että vuosi sitten syntymäpäivänä olin sytostaattihoidoissa ja eilen tanssin varpaat rakoilla tanssilattialla Uunisaaressa. Mikä upea mahdollisuus elää tätä elämää ja lahjoista kaunein - täyttää terveenä 45.
Aloitin syntymäpäiväni aamupalalla typyn kanssa. Hän oli hakenut vaaleanpunaisen kukkakimpun ja me meikkasimme sekä höpötimme. Rakastin jokaista aamupalan minuuttia ja häntä, vieläkin enemmän.
Päivällä kiersin juhlasta juhlaan, sain ystäviä luokseni ja tapasin lisää seuraavissa juhlissa. Halasin ja suukotin kaikkia ja tuntui etten saanut tanssista sekä ihanista ihmisistä tarpeekseni.
Olen kärsinyt syövän jälkilääkityksen tuomista nivelkivuista, jotka nyt ovat toisen, uuden lääkkeen myötä hävinneet. Olin jo ehtinyt surra, etten enää kykenisi tanssilattian tavaramerkkiini, syväkyykkyihin, mutta vielä mitä. Eilen kieritin koko koreografiani niiden ympärille. Kyykkäsin kuin viimeistä - tai ehkä sittenkin ensimmäistä - päivää.
Tämän päivityksen viimeinen kuva kertoo kaiken. Siinä näette naisen, joka liki räjähtää onnesta, sillä on juuri törmännyt omaan poikaansa keskiyön vappuhulinoissa ja päässyt samaan kuvaan kultaisten nuorten miesten kanssa.
Jotenkin äärimmäinen olo minulla on kaikki tyynni, uuden syntymäpäivän ylittäneenä. Olen räjähtää myös rakkaudesta ja kiitollisuudesta siitä, että saan olla juuri nyt tässä. Minun elämässä, tässä maailmassa.
Kun pysähdyn ja mietin, missä hetkissä tunnen arjessa eniten onnea, niin kyllä se tunne ankkuroituu tämän pöydän ympärille meidän trion keskelle.
Ohessa aamiaisia ja päivällisiä viime viikonlopulta, onnen räpsyjä.
Elämän oppitunnilla on tällä kertaa harjoiteltu sietämään keskeneräisyyttä ja puuttuvia kohtia peilikuvassa. Rinnat ovat olleet itselleni rakkaat ja niistä luopuminen on nostanut pintaan monenlaisia tunteita; surua, harmia ja myös puhdasta luopumisen tuskaa.
Kysyy naiselta luonnetta katsoa itseään rakastaen tässä, näin kesken koko projektin. Valmiin kanssa on helpompi, mutta keskeneräisen kanssakin olisi hyvä elää hyvää elämää.
Elämä jatkaa kulkuaan ja vain yksi siivu minusta odottaa seuraavia leikkauksia; toista poistoa, rintojen täyttöä, valmista ja täyteläisempää lopputulosta.
Ne kaikki toiset osat nauttivat elämästä ja eilen rakkaan ihmisen syntymäpäiväjuhlista punaisessa mekossa.
Tämä sopii moneen kohtaan elämää, niin myös tähän:
Elämä on lyhyt, pue ylle se mekko ❤️
Kiitos rakkahin @annaleenahakola että lainasit tätäkin mekkounelmaa ja kiitos myös teille kaikille muille ystäville, jotka tsemppasitte pukiessa sitä ylle.
Tällä viikolla villatakissani on ollut auringonläikkiä ja sitten taas kurkussa pala sekä poskilla kyyneliä. Äärilaitoja, vuoristoradan kurveja, laskuja mutta myös nousuja. Kaiken keskellä ajattelin; on onni tuntea vahvasti. Kun suru saa olla syvää myös ilo pääsee toteutumaan ajallaan suurempana.
Kun sairastuu, on raivattava elämästään ylimääräinen - kaikki tarmo on keskitettävä tervehtymiseen. Samalla syrjään on työnnettävä keskeneräiset ajatukset, tunneryöpyt ja sydänsurut vain löytääkseen ne sitten myöhemmin minua odottamasta. Nyt on taas aikaa, ilmatilaa ja ennen kaikkea turvaa kokea ihan kaikki, siivota nurkkia. Mikä etuoikeus!
Olen alkanut päästä ajatuksesta, että vaikeat tunteet ovat huono ja kepeät hyvä. Haluan ajatella ennemmin, että kokonaiseen elämään mahtuvat ne kaikki. Mitä enemmän sävyjä sitä mieleenpainuvampi matka.
