Diggailen teepuun sienistä, eikä vähiten ravintoarvojen takia. Kuitua, proteiinia, rautaa, u name it. Vaativat vaan pehmetäkseen aikaa, joten wokkihommiin joutui keksimään uuden lähestymistavan.
Pikku kattilaan pari desiä vettä, sienien jalat, tähtianista, limen lehtiä, kassian kuorta, pari chiliä, ja sitten hauduttelin noin 45min, sitten sienten lakit, jotka on pehmeämpiä. Vielä hetki.
Liemi talteen, sienet palasiksi, ja kattilaan öljyä, valkosipulia, sipulia, ja sokeria. Hissukseen karamellisointi. Sitten vegaanista osterikastiketta, seesami tahnaa, sienistä saatu liemi, ja annetaan hautua.
Seitanit wokkiin, rapeeks ja sivuun, sit chili, Sichuan pippuria, sienet, pavut, paprika, porkkanat. Kastike päälle, ja fenkoli siemeniä.
Päälle ite idätettyjä ituja.
Tänään oli sit tällainen päivä.
Paistettuja riisinuudeleita rapsakalla seitanilla, porkkanaa, paprikaa, ja kevätsipulia. Kastikkeessa, jonka tein ekaksi, oli karamellisoitua punasipulia, valkosipulia, vähän sokeria, doubania, chiliä, Sichuan pippuria, vegaanista osterikastiketta, tamarind-tahnaa, vegaanista kalakastiketta ja soijakastikkeita.
Ihan tiraus seesami öljyä lopuksi.
Päivän lounas oli tuommoinen simppeli Pad Kra Pao - inspiroitunut hässäkkä. Vegaaninen tosin.
Theodor Sannemann tilasi kyseisen annoksen viime sunnuntaina Turussa, ja siitähän se idea sitten lähti.
Aamulla manasin seitanin esille. Sen manaaminen onkin oma salatieteenlajinsa, jossa loitsu muuttuu joka kerta. Tämän päiväisessä oli valko- ja mustapippuria, chiliä, jeeraa, kookoshiutaleita, neilikkaa, lipstikkaa, basilikaa, vegaanisia kala- ja osterikastikkeita, tomaattipyrettä, granaattiomenasiirappia, ja tietty jauhoja.
Tein taikinasta pihvejä, ja höyrytin 10min. Mun suosikkimetodi. Keittäminen on aika plääh.
Jätin jäähtymään.
Sit lounasaika koittaa, muutama pihvi silppurilla surrur, aika rouheaks jätettynä, ja 1tl vehnäjauhoja sekaan, et ne jää irtonaisiksi. Muuten toimii myös bolognese-tyyppisiin lopputuloksiin.
Wokkiin öljyä, huhmareen kautta chilit, ja valkosipuli tahnana, hetki käristellen, sit levy puolteholle, seitanrouhe, ja sitä sitten aikansa, sipuli ohuina siivuina, vihreitä papuja, soosi jossa oli osteri- ja kalakastikkeita, soijaa, ja sokeria, si basilikaa.
Vähän lehtikaalia et sai lisää väriä, ja pari limetinlehteä.
Ei nyt ollut pyhää basilikaa niinkuin pitäisi, mutta yhden lounaan takia ei nyt jaksanut, eikä tää muutenkaan ollut 100% autenttinen.
Ens kerralla sitten.
Heräteostoscurry.
Kävin pari päivää sitten Sörkan Liiterissä hakee iltasafkaa. Tein siellä havainnon, että niiden Vemondo-tofuhan ei maksa paljon mitään.
En oo koskaan opetellut tofua tekemään, kun oon enemmän seitanin jengissä, mut jotain mä aiheesta tiedän.
Sit kassalla on laari alea. Mm massaman currytahnapurkki jotain ~1.5€.
U-käännös ja hakee viel kookosmaitotölkki.
En oo tätäkään treenannut, mut kai tästä jotain tulee. 🤷
Parin päivän jälkeen, tähän on tultu. Tofu kuutioitu, kiehautettu 3min, annoin höyryn haihtua, ja marinoin. Chili/seesamiöljy/neilikka/jeera. Annoin jonku puol tuntia olla.
Sit pannulle aika miedolle, ja pitkään käristellen. Kun alkaa olee valmista sipulit ohuina siivuina sekaan, ja valkokaali siivuina. Siinä sitten aikansa.
Soosi siinä samalla. Kattilaan vähän kookosmaitoa, lämmitys, ja currytahna, pari 🌶️ , koska mä oon mä. Muutama min, loput kookosmaidot, ja sitä sitten haudutellen. Sinne sekaan vihreät pavut (Liiterin pakastekaapista. Halvempaa ku makkara), paprika, hauduttelua, tofu, sipuli, ja kaalia pannulta, soijaa, ja ihan lopuks pari limen lehteä.
Riisillä. Ei harmittele. Joku toinen versio sitten seuraavaksi.
USAn terveysministeriö julkisti uudet ruokailusuositukset, joiden mukaan pitäisi syödä voissa paistettua pihviä. Tämähän olikin sitten aivan huuhaata, tutkimuksia joihin ohjeistuksessa viitattiin, ei ole koskaan tehtykään, ja koko homma oli tekoälyn värkkäämä kikkare.
Jatkan siis valitsemallani linjalla, itse tehtyä seitania, porkkanaa, kaalia, paprikaa, sipulia, vihreitä papuja, riisinuudeleita, limenlehtiä, päällä raakaa avokadoa, ja seesaminsiemeniä.
Sichuanin tyyliin, ja vegaaninen.
Jaahas, meikä muuttaa ma-ti akselilla Myllypuro-Roihuvuori, eli jos joku ehtisi jeesaa muutaman laatikon kanssa, niin toi mun verenpainemittari varmaan kiittäis.
Ei vinyyli-infernoa, ei valtavia huonekaluja, eikä mitään aamuhommia. (Ei myöskään suuria odotuksia 😅)
