Omien työkuvioiden muututtua oon irtisanoutunut meijän niin rakkaalta studiolta.
✨NELJÄ ja puoli✨vuotta sitten tää söpöläinen rempattiin ja herätettiin eloon. Siksikin oon miettiny tätä päätöstä pitkään, koska lähtö on ollu niin vaikeeta. Joskus elämässä kuitenki jollekin ajanjaksolle tulee aina loppu.
Selasin instaa ja löysin postauksen siitä kun oltiin
@henriemusic kanssa kirjotettu studion vuokrasoppari. Mainitsin siinä kuinka oli aika kokeilla jotain täysillä vaikka pelottaa. Muistan tuon hetken ja jälkeenpäin ajattelen, että vittu oon ollut tyhmä. Ihmekkös pelotti. Mulla ei ollut sillon yhen yhtä vakkaria asiakasta. Kalenteri aivan tyhjä. Ei mitään varmuutta yhtään mistään. Monesti mietin millä maksan oman kämpän vuokran.
Nyt jälkeenpäin totean, että ei se ollut pelkästään ainakaan tyhmyyttä, vaan se oli rohkeutta. Ilman sitä oisi moni asia jäänyt kokematta ja tekemättä.
Tuhansia ja tuhansia kuvia otettu. Yksi näyttelykin toteutettu. Helppoo ei oo ollu ja varmuutta monestakaan asiasta ei oo ollu monenakaan hetkenä, mutta tärkeintä on se et tuun muistaa ikuisesti sen et mun eka valokuvaustudio on ollut Helsingissä, Töölössä, Mannerheimintiellä katutasossa. Olisi pikku-Anni iisalmesta Canon Ixus kädessään kukkia kuvaten ollut itsestään niin ylpeä ja ihmeissään.
Ja sanon siksi ensimmäinen studio, koska toivon ja tiedän et sellainen tulee vielä jossain vaiheessa. Nyt en siirry mihinkään pysyvään studioon, mutta kuvauksia teen edelleen tottakai.
Näillä puheilla kannustan ottamaan riskejä, ei suunnittelemaan liikaa, jos ollenkaan. Kokeilemaan, yrittämään, epäonnistumaan, kehittymään.
Ilman tuota kaikkee olis aika tylsää.
Rakkautta kevääseen ❤️❤️❤️✨💖❤️♉️✨❤️
